♥LUKU 1♥
Jessica Gilbert, ja hänen uusi ystävänsä, Laura Saarinen, olivat tulleet juuri uimasta Wolfcarten rannikolta. Järvi oli pieni, ja lämmin. Siellä oli aina mukava uida. Ja järvi on todella suosittu kesäisin. ''Jessica, odota!''Laura huudahti, kun Jessica ja hänen uusi pyöränsä viilettivät edellä. ''Äh, Laura. Mitä nyt taas?''Jessica kysyi, kun Laura oli ehtinyt polkea Jessican rinnalle. ''En ehdi polkea yhtä lujaa kun sinä, Jessica. Pyöräni on niin raskas poljettava,'' Laura valitti. ''No, hankitaan sitten sinulle uusi!'' Jessica tuhahti, asiahan oli itsestään selvyys. ''Mennään huomenna koulun jälkeen Suirelle,'' Jessica päätti. ''Suirelle?'' Laura kysyi. ''Ai niin, olet juuri muuttanut tänne. Suire on pyöräkauppa, paras sellainen täällä päin,'' Jessica kertoi Lauralle. ''Ai. No, mennään sitten sinne,'' Laura myöntyi ja lähti polkemaan kotia kohti.
Lauran talon piha oli kaunis, niin värikäs. Lauran monet ystävät, joita hän vanhalta paikkakunnalta oli ehtinyt uuten kotiinsa kutsua, olivat ihastelleer Lauran taloa. Mutta Laurapa ei oikein pitänyt talostaan. Talo oli kolmikeroksinen. Ensimmäisessä kerroksessa oli keittiö, tilava ruokailusali ja tanssihuone, josta oli tullut varasto. Toisessa kerroksessa oli olohuone, kylpyhuone, vanhempien makuuhuone ja vessa. Ylin kerros oli oikeastaan vintti, mutta Laura ja Lauran sisko, Lotta, olivat ottaneet kerroksen itselleen. Laura astui sisään taloon. Ilmassa leijaili vastalievottujen keksien tuoksu, sillä Liisa-äiti oli juuri leiponut. Lottakin tulisi pian kotiin Siiriltä, uudelta ystävältään. Siirillä oli toki siskokin, mutta Susanne ja Laura eivät oikein tulleet toimeen keskenään. Siiri, joka oli vasta kuusi, tuli mainioisti toimeen kaikkien kanssa. Mutta 13 -vuotias Laura valikoi ystävänsä huolella. ''Laura, hakisitko postin?'' Liisa-äiti kysyi. ''Joo...''Laura sanoi hiljaa ja nousi pöydästä, missä hän oli syönyt keksejä.
Postilaatikko oli valkoinen, kuten talokin. Laatikkossa luki 7c, eikä Saarinen. Postia oli tullut paljon, mutta eniten oli laskuja. Laura otti postin käteensä ja sulki postilaatikon. Sitten Lauran olkapäähän koputettiin. ''Vielä yksi kirje tulisi,'' posteljooni sanoi. ''Kiitos!''Laura sanoi. Hän käveli rivitalon ovelle. Ovessa luki isolla, kauneilla ja kiemuraisilla kirjaimilla: SAARINEN. Ovi kolahti Lauran perässä kiinni. ''Mitä postissa tuli?'' Liisa kysyi. ''Öööö.... Laskuja, laskuja, kirje, kirje, lisää laskuja, mainoksia, hesari... Ei muuta! Odotitko jotain?''Laura kertoi ja laski postin pöydälle, jotta äiti saisi selata sen. ''En, en ollenkaan. Heh.'' Liisa valehteli. Kyllä hän oli jotain odottanut, sen tiesi Laurakin. Juuri kun Laura oli kapuamassa porataita, Liisa huusu Lauralle: ''Laura, tämä vaalenpunainen kirje on sinulle!''
Laura istui huoneensa sängyn reunalla, ja tarkasteli kirjekuorta, ja yritti arvata, keneltä se mahtaisi olla. Ei Laura keksinyt, kenltä kirje oli, joten hän repi kirjeen auki. Kirjeitä sisällä on monta, ehkä kolme. Laura alkoi lukea ensimmäistä kirjettä, ja arvasi heti, että se on Hannalta, Lauran edellisen talon naapurilta.
Hei Laura!
Olihan tämä uusi osoitteesi? Sillä jos oli, niin mahtavaa! Olet edelleen paras ystäväni. Ja tässä tulee mukana myös Annan ja Tiinan kirjeet. En antanut heille sinun osoitettasi. Mutta miten sinä voit? Oletko saanut ystäviä? Minä olen nykyään paljon Timin ja Liisin kanssa. Mutta Timi ja Liisi vain juttelevat kahdestaan, ja koulun jälkeen on Sini. Voisitko mitenkään muuttaa tänne takaisin? Tiedän, että tämä uusi talosi on hieno, sillä minähän olen ollut siellä. Mutta, minulla on nii kova ikävä! Kirjoitathan takaisin, ja kerrot minulle kaiken mitä siellä tapahtuu?
Hanna
Sitten Laura tarttui toiseen kirjeeseen. Se oli Annalta.
Moi Laura!
Hanna kerto, et se antaa nää kirjeet sulle. Kai se nyt anto? Ootsä Laura Saarinen? Mutta, kuten varmaan uskot, mulla on kans hirvee ikävä sua. Vastaa pian, jooko? Osoitteenihan on Anna Silppi, Kurjenkatu 23, Mides. Mähän asun sun edellisen talos naapurissa. Sinne on muuten muuttanut yks poika, joka kaivaa nenää koko ajan. Sillä on kuitenkin ihan siedettävä pikkusisko, Sara-Mari.
♥:lla Anna
Siten oli vielä Tiinan kirje. Sitä Laura ei halunnut lukea. Mutta pakko oli. Uteliaisuus vei voiton. Ja olihan Tiina ollut Lauran uskollisin ystävä ennen Hannaa.
Hello Laura!Laura, hei! Mä en siis voi uskoo, et sä et antanut sun uutta osotetta mulle! Mehän oltiin bestiksii, enne sitä riivatun Hannaa. Hanna on tosi ällö, usko pois! Vastaa osoitteeseen: Tiina Perkkola, Kivitie 16c, MIDES.Terveisin, Tiina.
Tiinan kirje ei ollut kiva, sen Laura päätti. Ja vastata hän ei Tiinalle aikoisi. Mutta Annalle ja Hannalle hän vastaisi.
''Lea, Lea! Kuulitko Saarisen tytön ihastuksesta?'' Eräs Iina-niminen tyttö kuiskasi takanaan istuvalle Lealle matikan tunnilla. ''Joo, koko koulu tietää siitä! Mä en haluin Veeran rooliin. Se ei tiiä siitäkään, hih!'' Lea nauroi. ''Mutta entä Laura? Eikö Laura tiedä?'' Iina kysyi. ''Laura, tiedätkö sinä?'' Lea kääntyi Lauran puoleen. ''Huoh. Tiedän, vaikka en haluaisi. Ketkä muut tietävät, kun te?'' Laura rohkaisi itsensä. Iinalla oli rikkaat vanhemmat, hän sai mitä halusi. Hänen hiuksensa olivat platinan vaaleat, ne hän oli värjännyt. Lean perhekkin oli rikas, mutta Lea sai vain sen, mitä hän oikeasti tarvitsi. Laura kadehtikin välillä Iinaa. ''No, öö... Lea, auta!'' Iina aloitti. ''Nii, Iris tietää. Ja Maija ja Juuli. Ja Jessica. Ja me. Nii, ja nyt sä! Etkai sä kuunnellu salaa meitä?'' Lea sanoi ja katosi historian kirjansa taakse. Historiaa, matikan tunnilla!Välitunnilla Jessica tuli Lauran luo. ''Muistathan, että me mennään ostaa sulle pyörä tunnin päästä?'' Jessica muistutti. ''Joo, mut... voi ei! Mä unohin rahat kotiin. No, mennään sit vaan kattelee. Mut missä sä olit matikan tunnilla?'' Laura tivasi. ''Lintsasin!'' Jessica sanoi nauraen.
Koulun jälkeen Laura ja Jessica kävelivät Suirelle. ''No, miten olet tottunut Girweldiin?'' Jessica kysyi yhtäkkiä. ''Ihan hyvin. Lea, Iina ja Suvi on ihan kivoja, '' Laura valehteli. Eivät Lea, Iina ja Suvi oikeasti kivoja olleet. Mutta Laura ei tahtonut tuottaa pettymystä Jessicalle. Lopulta he olivat Suirella. Laura löysi kauniin purppuran pyörän, ja näyti sitä Jessicalle, ja Jessica repäisi hintalapun pois. ''Noin, mene nyt ulos. Minä hoidan tämän, ''Jessica sanoi. ''Mutta Jessica! Sehän olisi rikos, '' Laura kuiskasi. ''Suu kiinni, sanot vain, ettet ota mitään, minä hoidan tämän!'' Jessica huusi, ja Laura juoksi ulos. Pian Jessica tuli pyörän kanssa ulos. Ulkona pyörä näytti vieläkin hienommalta, kuin kaupassa. Mutta nyt se oli hänen, Laura Saarisen. Laura noisi pyörän selkään. Jessica oli taluttanut oman pyöränsä Suiren eteen, ja nyt tytöt alkoivat polkea kotiin päin. Uudella pyörällä on keveä polkea. Kotona Laura ryntäsi heti ensimmäisenä huoneeseensa. Sitten hän meni nukkumaan. Aamulla hän sanoisi Jessicalle, ettei pitänyt hänen tyylistään hankkia uutta tavaraa.
Aamu sarasti ja valaisi muuttolaatikoiden täyttämää huonetta. Huoneen nurkassa oli sänky, ja kirjoituspöytä oli keskellä huonetta. Se pitäisi siirtää myöhemmin. Huoneen välissä kulki sermi, jonka toisella puolella Lotta nukkui. Laura vilkaisi kelloaan. Se oli kymmentä vaille yhdeksän, ja hänen pitäisi mennä pian bussiin. Laura puki vaatteet nopeasti, ja meni herättämään Lottaa. Sitten hän juoksi alakertaan, tänään oli viides päivä joulukuuta. Hän vilkaisi kalenteriin, nythän oli lauantai! Lotta tuli unisena alas. ''Nyt on lauantai!'' Hän huusi. ''Niin on!'' Laura huusi takaisin ja meni olohuoneeseen, jossa hänen läppärinsä oli. Hän oli jättänyt sen sinne illalla. Ensimmäiseksi Laura kirjautui meseen. Susanne Laine, ja Lissu Mullenberg olivat paikalla. Laura avasi keskustelut kumpaankin tyttöön, mutta Lissu joutui heti lähtemään.
Lartsi: Moi Suski!
Suski96: Moi, Laura. Mitä sulle kuuluu? Mulle pelkää hyvää!
Lartsi: Ihan hyvää. Siiri on tulossa tänne.
Suski96: Ai jaa! Aina Siiri. Niimpä, en koskaan mä.
Lartsi: Mut, Lotta kutsu Siirin, en mä!
Suski96: Vai niin. No, Siiri on susta silti kivempi.
Lartsi: Ei oo, Susanne, usko mua!
Suski96: Ai jaa, kyllä Siiri susta kivempi on.
Lartsi: No, ei oo. Kuvittelet vaan. Tuu säkin meille.
Suski96: En mä voi.
Lartsi: Ai miks et?
Suski96: Koska mun pitää...mun pitää... tiskata. Joo, mut pitää tiskata.
Lartsi: Mut Milla-mummikin tulee!
Suski96: Ai jaa. No, tiskaamininen voi sit varmaan oottaa, Laura.
Lartsi: Mut, sunhan piti tiskata.
Suski96: Mä sanoin jo, et se voi oottaa! Tottakai on tärkempi tulla teille, hyvä ystäväni!
Lartsi: Ai jaa, pitäskö mun uskoo toi?
Suski96: Pitäs, joo.
Lartsi: Mut en varmaan usko.
Suski96: Mut, se on totuus! Mä tuun nyt teille.
Lartsi: Okei, mut muista, et Milla ei oo tääl. Se et se on, se oli läppä.
Suski96: No, en mä sit tuu.
Lartsi: Olisit tullu vaan, jos Milla ois ollut tääl! Sä välität vaan sitää, et musta!
Suski96: Ei oo totta.
Lartsi: On, ja totena pysyykin.
Suski96: Äh, Laura, jos sä et usko mua nii ei olla sit enää kavereita!
Lartsi: Ei sit, diiva!
Suski96: Hyvä! Moikka, ikuisesti!
Lartsi: Joo, moikka!
Suski96 on kirjautunut ulos mesestä, et voi enän puhua hänelle. Lähetä sen siaan hänelle sähköpostia.
Sitten Laura sammutti mesen. Hän ei enään kestänyt Susannea. Laura haki kännykkänsä, ja soitti Hannalle. Mutta Hanna ei vastnnut. Niimpä tyttö soitti Annalle, jossa sentään vastattiin. ''Moi Laura!'' Anna huudahti puhelimeen. ''Pääsetkö sä pian tänne? Tääl on ihan hirveetä!'' Laura valitti. ''Pääsen. Mä oon siellä kymmeneltä! Moikka!'' Anna sanoi ja sammutti puhelimen. Totta se oli, jos Anna tulisi junalla, hän olisi Girweldissä puolen tunnin kuluttua. Paikat piti siis saada kuntoon. Anna nimittäin haluaisi varmasti tulla katsomaan Lauran uutta taloa. Laura ryntäsi äidin huoneeseen, isä oli työmatkalla. ''Äiti, Anna tulee meille!'' Laura ilmoitti ylpeänä. ''Sepä kiva kuulla. Mutta Laura, täällä ovat paikat ihan hullunmyllyn!'' Liisa hätäili. ''Ei hätää, ehdimme kyllä. Pue nyt, minä keitän kahvit, '' Laura sanoi ja kiiruhti keskimmäiseen kerrokseen, jossa keittiö siaisi. Pian Lauran kännykkä pirahti soimaan. ''Moi Anna!'' Laura huudahti puhelimeen. ''Nyyh, äiti ei päästä minua sinne, ellen sitten ole teillä tätä koko viikkoa. Minun pitäisi tulla sinun kouluusikin. Käykö se?'' Anna niiskutti puhelimeen. ''Odota, käyn kysymässä!'' Laura huudahti. Laura peitti luurin kädellään, ja juoksi äidin luo. ''Äiti, voiko Anna jäädä tänne koko loppu vuodeksi? Se tulis mun kouluun, '' Laura pyysi. Oli vasta tammikuu. ''No, missä Anna nukkuisi? Leena tulee nimitäin viikoksi meille. Hän valoittaa vierashuoneen, '' Liisa sanoi. ''Anna voisi nukkua mun huoneen lattialla!'' Laura ehdotti. ''No, Laura. Sano Annalle, että tervetuloa!'' Liisa päätti ja meni soittamaan siskolleen Leenalle. ''Anna, se käy! Tuu pian, jookos?'' Laura kiljahti puhelimeensa. ''Ihanaa! Alan pakata heti. Moikka!'' Anna huudahti. ''Juups, moikka! Nähään tunnin päästä!'' Laura sanoi ja sulki puhelimensa
Tunnin päästä Lauran äiti lähti hakemaan Lauran kanssa Annaa. Anna oli kasvanut paljon, hän ei enään ollut luokkansa lyhyt. Tytöt nauroivat takapenkillä, kun katselivat luokkakuviaan. ''Katso nyt Perttiäkin, niin lyhyt!'' Anna nauroi. ''Joo! Mut entäs Ville sit? Tai Miisa? Ne vasta lyhyitä onki!'' Laura kikatti. ''Ompa kaunis talo! Keitä siinä asuu?'' Anna huudahti, kun he ajoivat erään kauniin talon pihan ohi. ''Me!'' Laura nauroi nähtyään Annan ilmeen. ''Se on kiva talo. Kolmekerrosta!'' Anna huudahti.
Sitten mentiin sisälle. Anna kiljahti nähtyään beessin eteisen, joka oli siisti kuin Hannan huone. Sitten Laura näytti Annalle keittiön, johon Anna myös ihastui. Sitten Annalle näytettiin ruokailusali ja varasto, jossa oli myös vierashuone. Ja vierashuoneessa istui Leena. ''Moi!'' Laura huusi ja ryntäsi halaamaan tätiään. ''No hei. Oletpas sinä kasvanut!'' leena huudahti ja tutkaili Lauraa. Lauralla oli ihan nätit vaattet. Vaaleanpunaine toppi ja valkoiset minishortsit. Lauran vihreissä silmissä oli aavistus ripsiväriä. Ja kynnet oli lakattu vaalean punaisiksi. Vaaleat, pitkät hiuksensä Laura oli jättänyt auki. Ja hiukset korostavit Lauran kasvoja. ''Nätit vaattet,'' Leena sanoi lopulta. ''Kiitos.'' Laura mutisi. ''Ja sinä olet vissiin Anna?'' Leena kysyi Annaa katsoen. ''Joo, olen mä Anna. Mä tulin tänne viikoks, mä asuin ennen Lauraa vastapäätä,'' Anna selitti. ''Sepä kiva kuulla, ööh, Anna,'' Leena sanoi tutkien Annan vaatetusta. Limen vihreä toppi, valkoinen hame ja kaunis pitkä kaulakoru. Anna huomasi Leenan katselevat Annan kaulakorua. ''Se on harvinaisuus. Monikaan ei saanut niitä. Ei edes Monica,'' Anna sanoi. ''Se on nätti. Mutta kuka on Monica?'' Leena kysyi. ''Aii nii... Monica on, äh, Laura, kerro sä!'' Änkytti Anna. ''Monica on se tyttö, joka asui mun yläpuolella. Muistatko?'' Laura avusti. ''Muistanhan minä, mutta Laura, esitteles nyt Annalle taloa, että hän osaa kulkea täällä!'' Leena kehotti. Sekä Anna että Laura niiasivat Leenalle, ja sanoivat kiitos. Leena oli hieman vanhan aikainen, mutta oli jo tottunut siihen, että Laura piti kauniita, moderneja vaatteita.
''No niin, tässä on olkkari. Tuosta ruskeasta puu ovesta pääsee äidin ja isän huoneeseen, mutta isä on nyt työmatkalla,'' Laura kertoi. ''Entäs nuo sitten?'' Anna kysyi osoittaen kahta tummaapuu-ovea. ''Toi, missä on kyltti WC on tietty veski. Mut sit toi toinen on kylppäri. Nyt vintille, siellä on mun huone! Varotus, portaat on aika jyrkät. Ja sinne on ihan vasta rakennettu väliseinä. Ennen siellä oli vaan sermi. Siis mun ja Lotan välissä. Mut Siiri on meillä. se on yks Lotan kaveri. Se lähtee varmaan pian kotiin,'' Laura sanoi ja alkoi kavuta portaita ylös. Pian tytöt seisoivat tummassa aulassa. Siellä oli pieni, ahdas vessa. Sinne oli helppo löytää, sillä vintillä oli vain kolme huonetta. Lotan huone, Lauran huone ja vessa. Ja vessan ovessakin luki WC. ''Toi on Lotan huone, kato vaan sinne!''Laura sanoi osoittaen tummaa, kulunutta puu- ovea. ''Moi, Anna!'' Lotta huusi ja jätti barbit lattialle. ''Kauanks sä oot meillä?'' Lotta kysyi heti halattuaan Annaa. Lotta ja Anna olivat aina tullet hyvin toimeen, mutta ei Laura uskonut, että Lotta jättäisi leikkinsä Siirin kanssa kesken, vain koska Anna tulisi huoneeseen sisään. No, totta se sitten oli. ''Moi Lotta. Moi Siiri. Lotta, mä oon teillä tän loppu vuoden. Mut mä oon sit Lauran kaverina, joten sä et saa kiusata,'' Anna sanoi. ''En tietenkää!'' Lotta sanoi ja jatkoi leikkiään Siirin kanssa. ''No, tää on sit mun huoneen ovi, pitäskö näihin laittaa jotkut kyltit, et tunnistaisit ovet?''Laura vitsaili, kun Anna oli jättänyt pikkutytöt leikkimään barbeilla. ''Ei tarvii, ''Anna sanoi ja avasi oven. Huone oli sievä, siellä oli vaalean beessit tapetit, ja valkoiset huonekalut. Lattialla oli vieras sänky. Sen Anna saisi. ''Ihana huone!'' Anna huudahti ja alkoi purkaa laukkujaan. ''Anna, toi mun kaapin tyhjä puoli on varattu sulle,'' Laura sanoi. ''Okei. Kiva tietää!'' Anna huudahti iloisesti, ja heitteli vaatteitaan kaappin sikin sokin.
''Ruoka on valmista!'' Liisa huusi alakerrasta. Kaikki tytöt lähtivät kiiren vilkaan alas. Jopa Lauralla oli nälkä, hän ei ollut syönyt kuin aamulla omenan. Ja sekin oli ollut raaka. Ruokana oli makaroonilaatikkoa. Onneksi ei maksalaatikkoa, sillä sitä Saarisilla oli aivan liian usein. Kuten esimerkiksi eilen, ja viime perjantaina. Ja nyt oli tiistai. Laura istui keittiön pöydän äären ja kahmi lautasensa kukkuroilleen. ''Mulla on nälkä!'' Laura ilmoitti. Kun ruoka oli syöty, lähti Lotta katselemaan telvisiöta Leenan kanssa. Laura ja Anna jäivät auttamaan Liisaa siivoamaan keittiötä. Lotan paikka oli sotkuisin. Mutta Lotta olikin vasta kuusi. Ja Anna ja Laura olivat jo peräti 13 -vuotiaita. ''Kiitos avusta tytöt!'' Liisa huikkasi ja lähti lähellä siatsevaan siwaan.
