♥Luku 2♥                                                                       

 

Seuraavana päivänä oli koulua. Anna ei olisi halunnut kouluun, kun sattui kuulemaan sivussa kun Laura ja Jessica juttelivat matematiikan opettaja Marjatasta. Marjatta oli vanha, mutta hyvin tarkka. Jessicankin Marajatta oli saanut moneseti kiinni. Käytävällä Lauraa ja Annaa vastaan oli tullut Elizabeth, joka työskenteli pyöräkauppa Suirella. ''Laura, se pyörä, mitä ihalit aijemmin, on kadonnut!'' Elizabeth huudahti. Lauran mahassa velloi. Hän tiesi, että Jessica oli varas, ja oli varastanut pyörän. Ei sillä että Laura olisi ollut mukana, Laura oli yksi kilteimmistä tytöistä Girtownissa. Ja Laura viihtyi Girtownissa loistavasti. Etenkin nyt, kun Anna oli siellä. Koulun posteljooni, Maria, juoksi Annan ja Lauran kiinni. ''Anna Valli ja Laura Saarinen?'' Maria kysyi, ja tytöt nyökkäsivät. Anna pyyhkäisi tummaa tukkaansa olan yli. Hän näytti sievältä. ''Teille on kirjeet. Ne tuli tänne, koska joku Tiina ei osannut lähettää niitö teille kotiin,'' Maria kertoi ja kaivoi repustaan kuluneen kansion, ja veti sieltä esiin kaksi kirjekuorta. Toinen oli selvästikkin Hannalta, toinen Tiinalta. ''Kiitos, Maria!'' Laura huikkasi Marian perään, kun Maria lähti ottamaan erästä Nikolas Bullenbullen nimistä poikaa kiinni.  Hannan kirje kuuluui näin:

Hei Laura ja Anna!
Anna, kuulin että olet Lauran luona kylässä loppuvuoden. Onko se totta? Kai minäkin saan tulla käymään siellä, Laura? Minulla on niin kamala ikävä Laura sinua! Ja Annaa myös, vaikka Anna on ollut poissa vasta vuorokauden. Anna, olet huippu kiva! Laura, olet paras! Olen sitten kirjoittanut tämän uudella geelikynälläni, jonka sain Timiltä. Kummaa, eikös? Toivottavasti tulet pian käymään täällä! Ja, hmm... Tiina laittoi oman kirjeensä mukaan. Mutta minä olen kadottanut osoitteesi! Joten, me selvitimme teidän koulunne nimen, ja tadaa, lähetimme kirjeen tänne.Timo kyseli, mitä kirjeet sisältävät. Sanoin vaan, et ne on Anna Vallille, ja Laura Saariselle. Ei sille kuuluu, kenelle, tai mitä näissä kirjeissä on! Argg... Malla on nykyään kamala. Se meikkaa joka käänteessä, jopa hissan tunnilla. Liika tunnista nyt puhumattakaan! Ja kukaan ei enää siedä sitä, ei ees Tiina, vaikka Malla ja Tiina ovat olleet jopa parhaita kavereita! Mutta, nyt mä lopetan, jotta sulle jää aikaa lukee Tiinan kirje. Anteeks, jotta teille, Anna ja Laura, jää aikaa lukee Tiinan kirje. Hih, se kirjoitti sen oikeasti sen vaihtarille, ja aika paljon valheita lipsahti.. Tsih.

Rakkaudella, 
Hanna

 Hei minä olen Tiina. Olen 13-vuotta, ja pidän hevosista. Minulla on kolme hevosta, ja aasi. Aasi on veljeni. Eikä ole. Se on minun! Hevoseni ovat täysverisiä arabialaisia; Sissi, Sussu ja Sassa. Osoitteeni on: Tiina Jasmin Perkkola, Kivitie 16c, Mides. Odotan sinua jo innoissani!
Terkuin Tiina Jasmin.

''Hmm.. Mitäköhän se Tiinan vaihtari tiinasta mahtaa ajatella?'' Anna kysyi Lauralta. ''En tiedä. Mutta täällä, Girtownissa tähän aikaan alkaa äidinkielen tunti,'' Laura kikatti, kun tytöt juoksivat sisään luokkaan. Juuri ennen opettajaa. ''No niin, tässä on Amy Silppi. Hän on se uusi tyttö, ja hän asuu Lauran luona,'' äidinkielen opettaja Riina sanoi. ''Anteeksi Riina, mutta se on Anna,'' Anna sanoi. ''Anteeksi, öh, Anna!'' Riina huudahti. ''Kerros nyt itsestäsi, jotta opimme tuntemaan sinut, kun olet täällä tämän vuoden ajan,'' Riina kehotti. ''Hyvä on. Olen siis Anna Silppi, kolmetoista, kuten tekin. Pidän pop-musiikista, ja tällaisita vaatteista,'' Anna sanoi ja pyörähti lattialla. Anna oli pukenut päälleen minishortsit ja napatopin. Tummat hiukset aaltoilivat selässä. Pojat ja tytöt, enne kaikkea tytöt, tuijottivat Annan rohkeutta pukeutua, miten halusi. ''Kotona, Midesissä, minulla on kissa ja hevonen. Mutta täällä Girtownissa minulla on vain Laura, jonka luona asun. Lauran perhe on oikein mukava, Leena-täti mukaan laskien,'' Anna sanoi. ''Nyt, oppilaat, sanokaa nimenne. Sukunimi myös, jotta Anna oppii tuntemaan teidät!'' Riina huudahti. ''Pertti Masch,'' eräs hieman pulskan puoleinen poika sanoi. ''Amy Valli!'' Nuori cheerleader kiljahti innoissaan ja veti spagaatin. Anna katsoi silmät suurina. ''Minä olen Jessi Varma,'' Jessi sanoi ujosti. ''Moi Anna! Mä voin esitellä Girtownia sulle. Mun nimi on sit ihan tiedoks vaan Jessica Gilbet,'' Jessica sanoi. ''Ei kiitos, Jessica. Laura lupasi jo,'' Anna sanoi reippaasti Jessicalle. ''Minä olen Sonja Gi.'' Sanoi Riinan siskontyttö Sonja. ''Minä Kalle Mullenberg,'' Kalle sanoi. ''Kallen takana istuu Kallen ujo sisko, Lissu Mullenberg,'' Riina sanoi. ''Hei vaan, Lissu!'' Anna huudahti. Lopulta tultiin viimeiseen jonoon. ''Laura Saarinen, tsih,'' Laura sanoi. ''Ellen Österlund,'' ujo tyttö sanoi.  ''Ville Mäkimaa, '' Ville sanoi ja vilkuili vieressä istuvaa Susannea. ''Älä tuijota, nörtti!'' Susanne huudahti. ''Mut sun kaunis ulkomuotos vetää mua puoleensa, Suski,'' Ville sanoi. ''Äh, lopeta! Sä oot ällö, Ville. Mä oon Susanne Laine, '' Susanne sanoi ja vilkui paha enteisesti Lauraa, jonka kanssa Susanne oli riidoissa. Kun Malla, Iina, Veera ja Leah olivat esitelleet itsensä, (Malla Mäkinen, Iina Lumimaa, Veera Hilkulla ja Leah Simple), voitiin aloittaa tunti. Vaikka eihän siitä mitään tullut, kaikki kyselivät kaikkea Annalta, ja Anna oli siitä enmmänkin kuin mielissään. 

 

Koulun loputtua Laura ja Anna menivät bussilla keskustaan. ''Miksi me tänne?'' Anna kysyi katsellen ympärilleen. ''Meijän pitää vaihtaa bussia, tää toinen vie kotii,'' Laura sanoi ja nousi uudestaan bussiin. ''Meillä ei oo suoraa yhteyttä kotiin, vaikka muilla on. Siks mä joudun aina vaihtaa,'' Laura selitti. Anna hyväksyi bussin reitit, ja nousi Lauran viereen penkille. Bussi körötteli läpi kauniiden laaksojen, kauneiden kotien.. Kunnes bussi pysähtyi. Sisään nousi Jessica Gilbert. ''Voi ei, painu matalaksi!'' Laura suhahti ysätävälleen. 

                                        ♥LUKU 1♥                                              

Jessica Gilbert, ja hänen uusi ystävänsä, Laura Saarinen, olivat tulleet juuri uimasta Wolfcarten rannikolta. Järvi oli pieni, ja lämmin. Siellä oli aina mukava uida. Ja järvi on todella suosittu kesäisin. ''Jessica, odota!''Laura huudahti, kun Jessica ja hänen uusi pyöränsä viilettivät edellä. ''Äh, Laura. Mitä nyt taas?''Jessica kysyi, kun Laura oli ehtinyt polkea Jessican rinnalle. ''En ehdi polkea yhtä lujaa kun sinä, Jessica. Pyöräni on niin raskas poljettava,'' Laura valitti. ''No, hankitaan sitten sinulle uusi!'' Jessica tuhahti, asiahan oli itsestään selvyys. ''Mennään huomenna koulun jälkeen Suirelle,'' Jessica päätti. ''Suirelle?'' Laura kysyi. ''Ai niin, olet juuri muuttanut tänne. Suire on pyöräkauppa, paras sellainen täällä päin,'' Jessica kertoi Lauralle.  ''Ai. No, mennään sitten sinne,'' Laura myöntyi ja lähti polkemaan kotia kohti. 

 

Lauran talon piha oli kaunis, niin värikäs. Lauran monet ystävät, joita hän vanhalta paikkakunnalta oli ehtinyt uuten kotiinsa kutsua, olivat ihastelleer Lauran taloa. Mutta Laurapa ei oikein pitänyt talostaan. Talo oli kolmikeroksinen. Ensimmäisessä kerroksessa oli keittiö, tilava ruokailusali ja tanssihuone, josta oli tullut varasto. Toisessa kerroksessa oli olohuone, kylpyhuone, vanhempien makuuhuone ja vessa. Ylin kerros oli oikeastaan vintti, mutta Laura ja Lauran sisko, Lotta, olivat ottaneet kerroksen itselleen. Laura astui sisään taloon. Ilmassa leijaili vastalievottujen keksien tuoksu, sillä Liisa-äiti oli juuri leiponut. Lottakin tulisi pian kotiin Siiriltä, uudelta ystävältään. Siirillä oli toki siskokin, mutta Susanne ja Laura eivät oikein tulleet toimeen keskenään. Siiri, joka oli vasta kuusi, tuli mainioisti toimeen kaikkien kanssa. Mutta 13 -vuotias Laura valikoi ystävänsä huolella. ''Laura, hakisitko postin?'' Liisa-äiti kysyi. ''Joo...''Laura sanoi hiljaa ja nousi pöydästä, missä hän oli syönyt keksejä.

 Postilaatikko oli valkoinen, kuten talokin. Laatikkossa luki 7c, eikä Saarinen. Postia oli tullut paljon, mutta eniten oli laskuja. Laura otti postin käteensä ja sulki postilaatikon. Sitten Lauran olkapäähän koputettiin. ''Vielä yksi kirje tulisi,'' posteljooni sanoi. ''Kiitos!''Laura sanoi. Hän käveli rivitalon ovelle. Ovessa luki isolla, kauneilla ja kiemuraisilla kirjaimilla: SAARINEN. Ovi kolahti Lauran perässä kiinni. ''Mitä postissa tuli?'' Liisa kysyi. ''Öööö.... Laskuja, laskuja, kirje, kirje, lisää laskuja, mainoksia, hesari... Ei muuta! Odotitko jotain?''Laura kertoi ja laski postin pöydälle, jotta äiti saisi selata sen. ''En, en ollenkaan. Heh.'' Liisa valehteli. Kyllä hän oli jotain odottanut, sen tiesi Laurakin. Juuri kun Laura oli kapuamassa porataita, Liisa huusu Lauralle: ''Laura, tämä vaalenpunainen kirje on sinulle!''

Laura istui huoneensa sängyn reunalla, ja tarkasteli kirjekuorta, ja yritti arvata, keneltä se mahtaisi olla. Ei Laura keksinyt, kenltä kirje oli, joten hän repi kirjeen auki. Kirjeitä sisällä on monta, ehkä kolme. Laura alkoi lukea ensimmäistä kirjettä, ja arvasi heti, että se on Hannalta, Lauran edellisen talon naapurilta. 

 

 

Hei Laura!

Olihan tämä uusi osoitteesi? Sillä jos oli, niin mahtavaa! Olet edelleen paras ystäväni. Ja tässä tulee mukana myös Annan ja Tiinan kirjeet. En antanut heille sinun osoitettasi. Mutta miten sinä voit? Oletko saanut ystäviä? Minä olen nykyään paljon Timin ja Liisin kanssa. Mutta Timi ja Liisi vain juttelevat kahdestaan, ja koulun jälkeen on Sini. Voisitko mitenkään muuttaa tänne takaisin? Tiedän, että tämä uusi talosi on hieno, sillä minähän olen ollut siellä. Mutta, minulla on nii kova ikävä! Kirjoitathan takaisin, ja kerrot minulle kaiken mitä siellä tapahtuu?

Hanna

 

 

 

Sitten Laura tarttui toiseen kirjeeseen. Se oli Annalta.

 

 Moi Laura!

Hanna kerto, et se antaa nää kirjeet sulle. Kai se nyt anto? Ootsä Laura Saarinen? Mutta, kuten varmaan uskot, mulla on kans hirvee ikävä sua.  Vastaa pian, jooko? Osoitteenihan on Anna Silppi, Kurjenkatu 23, Mides. Mähän asun sun edellisen talos naapurissa. Sinne on muuten muuttanut yks poika, joka kaivaa nenää koko ajan. Sillä on kuitenkin ihan siedettävä pikkusisko, Sara-Mari.

♥:lla Anna

 

 

 

 

Siten oli vielä Tiinan kirje. Sitä Laura ei halunnut lukea. Mutta pakko oli. Uteliaisuus vei voiton. Ja olihan Tiina ollut Lauran uskollisin ystävä ennen Hannaa.

 

 Hello Laura!Laura, hei! Mä en siis voi uskoo, et sä et antanut sun uutta osotetta mulle! Mehän oltiin bestiksii, enne sitä riivatun Hannaa. Hanna on tosi ällö, usko pois! Vastaa osoitteeseen: Tiina Perkkola, Kivitie 16c, MIDES.Terveisin, Tiina.

 

Tiinan kirje ei ollut kiva, sen Laura päätti. Ja vastata hän ei Tiinalle aikoisi. Mutta Annalle ja Hannalle hän vastaisi. 

''Lea, Lea! Kuulitko Saarisen tytön ihastuksesta?'' Eräs Iina-niminen tyttö kuiskasi takanaan istuvalle Lealle matikan tunnilla. ''Joo, koko koulu tietää siitä! Mä en haluin Veeran rooliin. Se ei tiiä siitäkään, hih!'' Lea nauroi. ''Mutta entä Laura? Eikö Laura tiedä?'' Iina kysyi. ''Laura, tiedätkö sinä?'' Lea kääntyi Lauran puoleen. ''Huoh. Tiedän, vaikka en haluaisi. Ketkä muut tietävät, kun te?'' Laura rohkaisi itsensä. Iinalla oli rikkaat vanhemmat, hän sai mitä halusi. Hänen hiuksensa olivat platinan vaaleat, ne hän oli värjännyt. Lean perhekkin oli rikas, mutta Lea sai vain sen, mitä hän oikeasti tarvitsi. Laura kadehtikin välillä Iinaa. ''No, öö... Lea, auta!'' Iina aloitti. ''Nii, Iris tietää. Ja Maija ja Juuli. Ja Jessica. Ja me. Nii, ja nyt sä! Etkai sä kuunnellu salaa meitä?'' Lea sanoi ja katosi historian kirjansa taakse. Historiaa, matikan tunnilla!Välitunnilla Jessica tuli Lauran luo. ''Muistathan, että me mennään ostaa sulle pyörä tunnin päästä?'' Jessica muistutti. ''Joo, mut... voi ei! Mä unohin rahat kotiin. No, mennään sit vaan kattelee. Mut missä sä olit matikan tunnilla?'' Laura tivasi. ''Lintsasin!'' Jessica sanoi nauraen.

 Koulun jälkeen Laura ja Jessica kävelivät Suirelle. ''No, miten olet tottunut Girweldiin?'' Jessica kysyi yhtäkkiä. ''Ihan hyvin. Lea, Iina ja Suvi on ihan kivoja, '' Laura valehteli. Eivät Lea, Iina ja Suvi oikeasti kivoja olleet. Mutta Laura ei tahtonut tuottaa pettymystä Jessicalle. Lopulta he olivat Suirella. Laura löysi kauniin purppuran pyörän, ja näyti sitä Jessicalle, ja Jessica repäisi hintalapun pois. ''Noin, mene nyt ulos. Minä hoidan tämän, ''Jessica sanoi. ''Mutta Jessica! Sehän olisi rikos, '' Laura kuiskasi. ''Suu kiinni, sanot vain, ettet ota mitään, minä hoidan tämän!'' Jessica huusi, ja Laura juoksi ulos. Pian Jessica tuli pyörän kanssa ulos. Ulkona pyörä näytti vieläkin hienommalta, kuin kaupassa. Mutta nyt se oli hänen, Laura Saarisen. Laura noisi pyörän selkään. Jessica oli taluttanut oman pyöränsä Suiren eteen, ja nyt tytöt alkoivat polkea kotiin päin. Uudella pyörällä on keveä polkea. Kotona Laura ryntäsi heti ensimmäisenä huoneeseensa. Sitten hän meni nukkumaan. Aamulla hän sanoisi Jessicalle, ettei pitänyt hänen tyylistään hankkia uutta tavaraa. 

Aamu sarasti ja valaisi muuttolaatikoiden täyttämää huonetta. Huoneen nurkassa oli sänky, ja kirjoituspöytä oli keskellä huonetta. Se pitäisi siirtää myöhemmin. Huoneen välissä kulki sermi, jonka toisella puolella Lotta nukkui. Laura vilkaisi kelloaan. Se oli kymmentä vaille yhdeksän, ja hänen pitäisi mennä pian bussiin. Laura puki vaatteet nopeasti, ja meni herättämään Lottaa. Sitten hän juoksi alakertaan, tänään oli viides päivä joulukuuta. Hän vilkaisi kalenteriin, nythän oli lauantai! Lotta tuli unisena alas. ''Nyt on lauantai!'' Hän huusi. ''Niin on!'' Laura huusi takaisin ja meni olohuoneeseen, jossa hänen läppärinsä oli. Hän oli jättänyt sen sinne illalla. Ensimmäiseksi Laura kirjautui meseen. Susanne Laine, ja Lissu Mullenberg olivat paikalla. Laura avasi keskustelut kumpaankin tyttöön, mutta Lissu joutui heti lähtemään.

 Lartsi: Moi Suski!
Suski96: Moi, Laura. Mitä sulle kuuluu? Mulle pelkää hyvää!
Lartsi: Ihan hyvää. Siiri on tulossa tänne.
Suski96: Ai jaa! Aina Siiri. Niimpä, en koskaan mä.
Lartsi: Mut, Lotta kutsu Siirin, en mä!
Suski96: Vai niin. No, Siiri on susta silti kivempi.
Lartsi: Ei oo, Susanne, usko mua!
Suski96: Ai jaa, kyllä Siiri susta kivempi on.
Lartsi: No, ei oo. Kuvittelet vaan. Tuu säkin meille.
Suski96: En mä voi.
Lartsi: Ai miks et?
Suski96: Koska mun pitää...mun pitää... tiskata. Joo, mut pitää tiskata.
Lartsi: Mut Milla-mummikin tulee!
Suski96: Ai jaa. No, tiskaamininen voi sit varmaan oottaa, Laura.
Lartsi: Mut, sunhan piti tiskata.
Suski96: Mä sanoin jo, et se voi oottaa! Tottakai on tärkempi tulla teille, hyvä ystäväni!
Lartsi: Ai jaa, pitäskö mun uskoo toi?
Suski96: Pitäs, joo.
Lartsi: Mut en varmaan usko.
Suski96: Mut, se on totuus! Mä tuun nyt teille.
  Lartsi: Okei, mut muista, et Milla ei oo tääl. Se et se on, se oli läppä. 
Suski96: No, en mä sit tuu.
Lartsi: Olisit tullu vaan, jos Milla ois ollut tääl! Sä välität vaan sitää, et musta!
Suski96: Ei oo totta.
Lartsi: On, ja totena pysyykin.
Suski96: Äh, Laura, jos sä et usko mua nii ei olla sit enää kavereita!
Lartsi: Ei sit, diiva!
Suski96: Hyvä! Moikka, ikuisesti!
Lartsi: Joo, moikka!
Suski96 on kirjautunut ulos mesestä, et voi enän puhua hänelle. Lähetä sen siaan hänelle sähköpostia.

Sitten Laura sammutti mesen. Hän ei enään kestänyt Susannea. Laura haki kännykkänsä, ja soitti Hannalle. Mutta Hanna ei vastnnut. Niimpä tyttö soitti Annalle, jossa sentään vastattiin. ''Moi Laura!'' Anna huudahti puhelimeen. ''Pääsetkö sä pian tänne? Tääl on ihan hirveetä!'' Laura valitti. ''Pääsen. Mä oon siellä kymmeneltä! Moikka!'' Anna sanoi ja sammutti puhelimen. Totta se oli, jos Anna tulisi junalla, hän olisi Girweldissä puolen tunnin kuluttua. Paikat piti siis saada kuntoon. Anna nimittäin haluaisi varmasti tulla katsomaan Lauran uutta taloa. Laura ryntäsi äidin huoneeseen, isä oli työmatkalla. ''Äiti, Anna tulee meille!'' Laura ilmoitti ylpeänä. ''Sepä kiva kuulla. Mutta Laura, täällä ovat paikat ihan hullunmyllyn!'' Liisa hätäili. ''Ei hätää, ehdimme kyllä. Pue nyt, minä keitän kahvit, '' Laura sanoi ja kiiruhti keskimmäiseen kerrokseen, jossa keittiö siaisi. Pian Lauran kännykkä pirahti soimaan. ''Moi Anna!'' Laura huudahti puhelimeen. ''Nyyh, äiti ei päästä minua sinne, ellen sitten ole teillä tätä koko viikkoa. Minun pitäisi tulla sinun kouluusikin. Käykö se?'' Anna niiskutti puhelimeen. ''Odota, käyn kysymässä!'' Laura huudahti. Laura peitti luurin kädellään, ja juoksi äidin luo. ''Äiti, voiko Anna jäädä tänne koko loppu vuodeksi? Se tulis mun kouluun, '' Laura pyysi. Oli vasta tammikuu. ''No, missä Anna nukkuisi? Leena tulee nimitäin viikoksi meille. Hän valoittaa vierashuoneen, '' Liisa sanoi. ''Anna voisi nukkua mun huoneen lattialla!'' Laura ehdotti. ''No, Laura. Sano Annalle, että tervetuloa!'' Liisa päätti ja meni soittamaan siskolleen Leenalle. ''Anna, se käy! Tuu pian, jookos?'' Laura kiljahti puhelimeensa. ''Ihanaa! Alan pakata heti. Moikka!'' Anna huudahti. ''Juups, moikka! Nähään tunnin päästä!'' Laura sanoi ja sulki puhelimensa

 

Tunnin päästä Lauran äiti lähti hakemaan Lauran kanssa Annaa. Anna oli kasvanut paljon, hän ei enään ollut luokkansa lyhyt. Tytöt nauroivat takapenkillä, kun katselivat luokkakuviaan. ''Katso nyt Perttiäkin, niin lyhyt!'' Anna nauroi. ''Joo! Mut entäs Ville sit? Tai Miisa? Ne vasta lyhyitä onki!'' Laura kikatti. ''Ompa kaunis talo! Keitä siinä asuu?'' Anna huudahti, kun he ajoivat erään kauniin talon pihan ohi. ''Me!'' Laura nauroi nähtyään Annan ilmeen. ''Se on kiva talo. Kolmekerrosta!'' Anna huudahti. 

 

 

Sitten mentiin sisälle. Anna kiljahti nähtyään beessin eteisen, joka oli siisti kuin Hannan huone. Sitten Laura näytti Annalle keittiön, johon Anna myös ihastui. Sitten Annalle näytettiin ruokailusali ja varasto, jossa oli myös vierashuone. Ja vierashuoneessa istui Leena. ''Moi!'' Laura huusi ja ryntäsi halaamaan tätiään. ''No hei. Oletpas sinä kasvanut!'' leena huudahti ja tutkaili Lauraa. Lauralla oli ihan nätit vaattet. Vaaleanpunaine toppi ja valkoiset minishortsit. Lauran vihreissä silmissä oli aavistus ripsiväriä. Ja kynnet oli lakattu vaalean punaisiksi. Vaaleat, pitkät hiuksensä Laura oli jättänyt auki. Ja hiukset korostavit Lauran kasvoja. ''Nätit vaattet,'' Leena sanoi lopulta. ''Kiitos.'' Laura mutisi. ''Ja sinä olet vissiin Anna?'' Leena kysyi Annaa katsoen. ''Joo, olen mä Anna. Mä tulin tänne viikoks, mä asuin ennen Lauraa vastapäätä,'' Anna selitti. ''Sepä kiva kuulla, ööh, Anna,'' Leena sanoi tutkien Annan vaatetusta. Limen vihreä toppi, valkoinen hame ja kaunis pitkä kaulakoru. Anna huomasi Leenan katselevat Annan kaulakorua. ''Se on harvinaisuus. Monikaan ei saanut niitä. Ei edes Monica,'' Anna sanoi. ''Se on nätti. Mutta kuka on Monica?'' Leena kysyi. ''Aii nii... Monica on, äh, Laura, kerro sä!'' Änkytti Anna. ''Monica on se tyttö, joka asui mun yläpuolella. Muistatko?'' Laura avusti. ''Muistanhan minä, mutta Laura, esitteles nyt Annalle taloa, että hän osaa kulkea täällä!'' Leena kehotti. Sekä Anna että Laura niiasivat Leenalle, ja sanoivat kiitos. Leena oli hieman vanhan aikainen, mutta oli jo tottunut siihen, että Laura piti kauniita, moderneja vaatteita. 

''No niin, tässä on olkkari. Tuosta ruskeasta puu ovesta pääsee äidin ja isän huoneeseen, mutta isä on nyt työmatkalla,'' Laura kertoi. ''Entäs nuo sitten?'' Anna kysyi osoittaen kahta tummaapuu-ovea. ''Toi, missä on kyltti WC on tietty veski. Mut sit toi toinen on kylppäri. Nyt vintille, siellä on mun huone! Varotus, portaat on aika jyrkät. Ja sinne on ihan vasta rakennettu väliseinä. Ennen siellä oli vaan sermi. Siis mun ja Lotan välissä. Mut Siiri on meillä. se on yks Lotan kaveri. Se lähtee varmaan pian kotiin,'' Laura sanoi ja alkoi kavuta portaita ylös. Pian tytöt seisoivat tummassa aulassa. Siellä oli pieni, ahdas vessa. Sinne oli helppo löytää, sillä vintillä oli vain kolme huonetta. Lotan huone, Lauran huone ja vessa. Ja vessan ovessakin luki WC. ''Toi on Lotan huone, kato vaan sinne!''Laura sanoi osoittaen tummaa, kulunutta puu- ovea. ''Moi, Anna!'' Lotta huusi ja jätti barbit lattialle. ''Kauanks sä oot meillä?'' Lotta kysyi heti halattuaan Annaa. Lotta ja Anna olivat aina tullet hyvin toimeen, mutta ei Laura uskonut, että Lotta jättäisi leikkinsä Siirin kanssa kesken, vain koska Anna tulisi huoneeseen sisään. No, totta se sitten oli. ''Moi Lotta. Moi Siiri. Lotta, mä oon teillä tän loppu vuoden. Mut mä oon sit Lauran kaverina, joten sä et saa kiusata,'' Anna sanoi. ''En tietenkää!'' Lotta sanoi ja jatkoi leikkiään Siirin kanssa. ''No, tää on sit mun huoneen ovi, pitäskö näihin laittaa jotkut kyltit, et tunnistaisit ovet?''Laura vitsaili, kun Anna oli jättänyt pikkutytöt leikkimään barbeilla. ''Ei tarvii, ''Anna sanoi ja avasi oven. Huone oli sievä, siellä oli vaalean beessit tapetit, ja valkoiset huonekalut. Lattialla oli vieras sänky. Sen Anna saisi. ''Ihana huone!'' Anna huudahti ja alkoi purkaa laukkujaan. ''Anna, toi mun kaapin tyhjä puoli on varattu sulle,'' Laura sanoi. ''Okei. Kiva tietää!'' Anna huudahti iloisesti, ja heitteli vaatteitaan kaappin sikin sokin. 

''Ruoka on valmista!'' Liisa huusi alakerrasta. Kaikki tytöt lähtivät kiiren vilkaan alas. Jopa Lauralla oli nälkä, hän ei ollut syönyt kuin aamulla omenan. Ja sekin oli ollut raaka. Ruokana oli makaroonilaatikkoa. Onneksi ei maksalaatikkoa, sillä sitä Saarisilla oli aivan liian usein. Kuten esimerkiksi eilen, ja viime perjantaina. Ja  nyt oli tiistai. Laura istui keittiön pöydän äären ja kahmi lautasensa kukkuroilleen. ''Mulla on nälkä!'' Laura ilmoitti. Kun ruoka oli syöty, lähti Lotta katselemaan telvisiöta Leenan kanssa. Laura ja Anna jäivät auttamaan Liisaa siivoamaan keittiötä. Lotan paikka oli sotkuisin. Mutta Lotta olikin vasta kuusi. Ja Anna ja Laura olivat jo peräti 13 -vuotiaita. ''Kiitos avusta tytöt!'' Liisa huikkasi ja lähti lähellä siatsevaan siwaan.

 

 

-Ei, usko pois, Lola, väittelin parhaan ystäväni Lola Geiss -nimisen tytön kanssa. Lola on täydellinen vastakohtani, mutta silti bestikseni. Lolan hiukset ovat pitkät ja vaaleat. Lola pukeutuu yleensä pastellin sävyihin. Hiuksensa hän pitää auki, harvoin kiinni. Minulla taas on tumman ruska tukka, joka on melko pitkä. Vähän yli olakpäiden. En tiedä. Pukeudun yleensä tummaan ja kirkkaaseen. Tänään minulla oli kirkas oranssi villatunika ja mustat pillifarkut. Lolalla taasen oli vaalean keltainen t-paita, jossa luki vanloisella ''Pretty''. Paidan kaverina Lolalla oli valkoiset pillifarkut. Tänään oli Lolan kannalta erikoinen päivä. Lolan hiukset olivat kiinni. Letillä. Olin koko päivän tuijotellut Lolan lettiä, toivoen, että minulla olisi samnlainen. Mutta ei ollut, ei. Nyt oli käsityön tunti, ja minä ja Lola riitelimme.Lolan mielestä minä olen mahtava käsityössä, mikä on totta. Lola on matikassa paras, mutta siksi huono kässässä.  Joten, Lola pyysi minuaompelemaan Lolan oman työn. Mutta en suostunut. Lola suuttui ja juoksi itkien pois, Lola on hirmu herkkä. Oikeesti. Ja mä ja Lola ollaan kuutosii. Jeah.

Lopulta koulu oli ohi, onneksi. Kotona minulle sateli taas hirveästi kotitöitä. Ja siskoni ei laittanut tikkua ristiin auttaakseen minua. Tyypillistä Lisaa. -Catherine, sinulle on vieras, äiti ilmoitti. Siinä kuulitte nimeni, Catherine. Kuka idiootti keksi antaa minulle sellaisen nimen? Menin ovelle. Avasin oven. Ovella seisoi nuori tyttö kissa sylissään. -Onko kissallesi varattu aikaa? Kysyin viileästi.

 

   -Noraa, kello on jo paljon! Jos aijot ehtiä junaan, sinun pitää pitää kiirettä! Nora DeMalloryn äiti, Roosa, huuteli Noralle.
   -Joo, Nora huusi ja juoksi keittiöön.
Nora hymyili. Nora saisi viettää kesälomansa Ronja-serkkunsa luona. Hauskinta lomassa oli että Ronjan 19-vuotias Riina sisko piti koirakenneliä. Nora oli hulluna koiriin, mutta Noran 2-vuotias Amanda-pikkusisko oli liian pieni huolehtimaan koirasta. Joten Nora ei saanut koiraa. Noran puhelin piippasi. Viesti, Nora ajetteli iloisesti. Viestissä luki: Hyvää kesälomaa Ronjan ja koirien luona! Itse vietän lomani täällä mummilla, puuh. Kesäiset terkut, Alisha. 
Alisha Severina oli Noran paras ystävä. He kertoivat toisilleen kaiken.  
   -Nora! Nyt vauhtia, myöhästyt pian junasta, ja minä en sinua Ronjalle vie! Saat jättää loma reissun muuten pois. Joten nyt eteiseen, mars! Roosa huusi.
   -Varo! Nora kiljaisi. Eteiseen oli pienet rappuset. Noran kymmenen markalaukkua vieri portaita alas.
   -Olen valmis, Nora sanoi ja vei laukut autoon. Sitten Norakin istahti autoon. Auto oli Fiat 600, joten autossa oli nyt kovin ahdasta. Etupenkki oli aivan täynnä. Ja myös peräkontti, no, jos tarkkoja ollaan, tavarat laitetaan etukonttiin, peräkonttia ei tässä autossa ole!. Ja takapenkki oli myös täynnä.
   Roosa pysähtyi Jere Fulenin talon eteen.Jere oli Noran luokkatoveri.Ja Nora olikin hieman ihastunut Jereen... 
   -Äiti, mitä nyt? Nora ihmetteli. Jeren Wendy äiti tuli ulos kantaen pientä laukkua.
   -Lupasin Wendylle että sinä ja Jere voitte mennä yhtämatkaa Helsinkiin. Jere menee myös serkulleen. Mutta Jere on vain kaksi päivää. Katsos Jerellä on jalkapalloturnaus. Sinä ja Ronja voitte mennä katsomaan sitä, äiti kertoi ja otti Wendyltä Jeren laukun ja tunki sen etupenkille. Jere ahtauti autoon. Päällään Jerellä oli mustat shortsit ja vihreä t-paita. Nora hymyili. Noralla oli päällään Oranssi napatoppi ja farkkuminishortsit. Nora oli sitonut kauniit mustat kiiltävät, suorat, pitkät hiukset ponnarille. Noraa ujostutti.
   -No niin, mennäänpäs nyt, Roosa sanoi ja käynnisti auton. Pian oltiin jo matkassa.  
   -Nora, onhan sinulla varmasti nalle mukana? Roosa kysyi Noralta.
   -Äitiii! Älä vitsii! Nora mankui. Jere hymyili taustalla. Äiti ei Noran marinoista vaan kertoi ihan kaikein mitä Nora oli pakannut. Noraa nolotti. Hän näpersi napakoruaan. Jere kurkisti laukkupinon takaa, mitä Nora teki.  
   -Siisti koru, Jere kehui Noran kultaista tähteä navan kohdalla, ruskettuneessa ihossa.
   -Kiitti, mulla on samaa sarjaa korviksetki, Nora sopersi.  Jere vilkaisi Noran korvaa. Alemmissa reijissä oli kultaiset tähdet, keskellä olevissa reijissä oli vaaleanpunaiset ruusut ja ylimmissä keltaiset hymiöt.
   -Söpöjä korviksia, Jere sanoi. Nora punastui.
   -Kuules Jere, tuo meidän Nora on ollut ihastunut sinuun jo tosi kauan, Roosa paljasti.
   -Äiti! Nora parkaisi ja punastui entisestään.
   -Onks totta? Jere kysyi.
   -Joo, Nora vastasi hieman hämillään. Jere kysyi paperia ja kirjekuorta. Nora antoi lisäksi kynän. Pian oltiin jo junassa. Nora kävi discossa. Hän ei ollenkaan tiennyt mitä Jere oli puuhastellut. 

 

 

Yö saapui nopeasti, ja Nora vaihtoi yöpuvun päälle. Se oli lysyn vaateanpunainen olkaimeton mekko, joka oli Noran lemppari. Nora kömpi nukkumaan, sillä häntä väsytti, olihan Nora punastellut koko matkan juna-asemalle. Juuri kun Nora oli nukahtamaisillaan, hänen huoneen oveen koputettiin. Kaikkilla, jotka matkustivat junalla Helsinkiin, olli omat huoneet, joissa oli kaksi kerrosvuodetta, pöytä, pari tuolia, kaappi matkatavaroille ja vessa. Nora nousi ylös väsyneesti ja repsautti oven auki, niin pimeää käytävällä oli! Nora systti eteisen valon, ja hetkessä tyttö näki kuka seisoi häntä vastapäätä; Jere Fulen.
   -Nora, aavaa tämä vasta kun olen mennyt, jooko? Sanoi Jere hämmästyneelle Noralle, joka  nyökkäsi vaisusti. Jere lähti.
   Nora avasi kuoren, se oli se, minkä Nora oli autossa pojalle antanut. Kuoresta putosi kirje, sekä Noran kynä. Kynän Nora heitti reppuunsa, ja istahti alemmalle kerrosvuoteelle lukemaan kirjettä: 

 

 

'' Hei Nora!
   Miten voit? Äitisi nolasi sinut aika pahasti, mutta ei se mitään. Olenkin arvellut että olet ihastunut minuun, kun olit niin vaisu ja punastelit paljon. Vaikka olet ihastunut minuun, en kerro sitä kenellekkään, vaikka luulisit mitä tahansa. Pidetään se meidän välisenä juttuna, jooko? Muuten, korviksesi olivat hienoja, sekä napakorusi. Mistä olet saanut sen? Älä ihmettele, miksi kysyn, tyttöystävällänikin on napakoru. Hän pitäisi siitä. Jos haluat tietää, kuka tämä tyttö on, hän on Mimosa McWelly.

 

 

Jere ''

 

 

Nora oli suutuksissaan;  Miten Jere voi pitää Mimosasta?Tyttö ajatteli ja meni itkien takaisin nukkumaan.

 

Seuraava päivä alkoi ihanasti, Nora ei edes muistanut suuttumustaan Jereä kohtaan. Nora käveli iloisesti aamupalalle ravintolaan, ja tilasi paistettua pekonia, kananmunakokkelia, paahdettua paahtoleipää sekä lasin appelsiinimehua. Noran ateria tulikin heti. Tyttö vilkuili ympärilleen, ja näki Jeren salin toisella puolella. Samassa Nora muisti kiukkunsa Jereä kohtaan, ja aikoi mennä istumaan muualle. Sali oli aivan täynnä. Vain eräässä pienessä pöydässä oli tilaa, mutta siinä istui tyttö.
   Tytöllä oli pitkät ruskeat letit, pisamia ja silmälasit. Nora käveli reippasti tytön luo, pyysi saada istua siihen pöytään, tyttö vain nyökkäsi nostamatta katsettaan aamupalastaan. Tytöllä oli sama aamupala kuin Norallakin. Nora veti syvään henkeä ja sanoi:
   -Hei, olen Nora. Olen matkalla Helsinkiin, serkkuni Ronjan luo. Ronjan isosiskolla, Riinalla, on koirakennel, ja saan hieman autella siellä Ronjan kanssa. Olen 13. Entä sinä? Mikä on nimesi ja ikäsi? Minne olet menossa? 
Tyttö raotti suutan, ja Nora luuli hänen vastaavan mutta hän työnsikin pekonia suuhunsa. Kun tyttö oli syönyt suunsa tyhjäksi hän kulautti hieman appelsiinimehua suuhunsa, ja vastasi Noralle:
   -Olen Suvi, ja olen matkalla Helsinkiin, mummini Anjan luo. Huomenna täytän kolmetoista.

 

Norasta ja Suvista tuli hyvät ystävykset, ja Nora unohti Jeren kokonaan. Hän saattoi nähdä tämän juttelemassa baarimikon kanssa, mutta saman tien baarimikoksi vaihtui keimailema Mimosa. Oli itsestään selvää, että Nora oli kateellinen Mimosalle. 
   -Mutta mä en vaan tajua, Nora valitti Suville. -Mä luulin et Jere ei tykkää Mimosasta!
   -Kunnioittasit Jeren päätöstä, Nora. Ei munkaan ihastus, Leo, tykkää musta. Sekin suosii anorektikon laihoja blondeiksi värjättyjä silikonirintoja. Yks meidän luokkalainen on anorektisen laiha, sen ihanat mustat hiukset on värjätty kamalaks blondiks, ja ne on nyt sellaset hapsottavat. Lisäks se sai synttärilahjaks silikonirinnat, oikeen sellaset kamalan isot. Se näyttää niitten kaa tosi rumalle, Suvi sanoi. Nora hymyili. 
   -Mikä blondeissa ja silikonirintasissa anorektikoissa kusipäissä oikein viehättää? Nora tiuskaisi, ei Suville, vaan kaiken maailman pojille. Kusipäitä kaikki, Jerekin. 
   -Se, että niillä on isot rinnat, Suvi sanoi pitäen asiaa itseselvyytenä. Nora tirskahti ja heitti Suvia kerrosängyn alavuoteen tyynyllä. Suvi itse istui lattialla. 
   -Sitten hän kukaan ei tykkää mustakaan. Mä olen ehkä laiha, mutten kamala anorektikko. Mut mulla on mustat hiukset ja pienet rinnat, Nora kikatti puristaen rintojaan kokoon jotta ne näyttäisivät isoilta silikoneilta.
   -Mulla onkin rillit ja ruskeat hiukset ja pisamii. Ja pömppö, mut iiiisot rinnat, Suvi sanoi ja työnsi rintojaan eteenpäin. 
   He olivat ottaneet yhteisen huoneen loppu junamatkan ajaksi.