-Ei, usko pois, Lola, väittelin parhaan ystäväni Lola Geiss -nimisen tytön kanssa. Lola on täydellinen vastakohtani, mutta silti bestikseni. Lolan hiukset ovat pitkät ja vaaleat. Lola pukeutuu yleensä pastellin sävyihin. Hiuksensa hän pitää auki, harvoin kiinni. Minulla taas on tumman ruska tukka, joka on melko pitkä. Vähän yli olakpäiden. En tiedä. Pukeudun yleensä tummaan ja kirkkaaseen. Tänään minulla oli kirkas oranssi villatunika ja mustat pillifarkut. Lolalla taasen oli vaalean keltainen t-paita, jossa luki vanloisella ''Pretty''. Paidan kaverina Lolalla oli valkoiset pillifarkut. Tänään oli Lolan kannalta erikoinen päivä. Lolan hiukset olivat kiinni. Letillä. Olin koko päivän tuijotellut Lolan lettiä, toivoen, että minulla olisi samnlainen. Mutta ei ollut, ei. Nyt oli käsityön tunti, ja minä ja Lola riitelimme.Lolan mielestä minä olen mahtava käsityössä, mikä on totta. Lola on matikassa paras, mutta siksi huono kässässä.  Joten, Lola pyysi minuaompelemaan Lolan oman työn. Mutta en suostunut. Lola suuttui ja juoksi itkien pois, Lola on hirmu herkkä. Oikeesti. Ja mä ja Lola ollaan kuutosii. Jeah.

Lopulta koulu oli ohi, onneksi. Kotona minulle sateli taas hirveästi kotitöitä. Ja siskoni ei laittanut tikkua ristiin auttaakseen minua. Tyypillistä Lisaa. -Catherine, sinulle on vieras, äiti ilmoitti. Siinä kuulitte nimeni, Catherine. Kuka idiootti keksi antaa minulle sellaisen nimen? Menin ovelle. Avasin oven. Ovella seisoi nuori tyttö kissa sylissään. -Onko kissallesi varattu aikaa? Kysyin viileästi.